Kuutioittain hiekkaa

Saari. Sinne ei ajeta kuorma-autolla eikä traktorilla. Ei ainakaan tämän talven jäillä. Saunamökin perustustyöt tulevat kuitenkin vaatimaan keväällä aikamoisen läjän hiekkaa. Ei siis auttanut muu kuin ottaa lapio kauniiseen käteen ja alkaa lapioida. Onneksi en ollut ainoa talkoissa - suuri kiitos siitä perheelleni. 

Hiekkaa kulki useamman päivän aikana kuutio tolkulla mönkijän perään laitetussa peräkärryssä. Kuutio hiekkaa muuten painaa 1,5 tonnia, sekin tuli tässä rupeamassa opittua. Nyt voin vain toivoa, että hiekkaa olisi likimain riittävästi.

Kaikki osallistuivat hiekkatalkoisiin omalla tavallaan.

Punainen pannunalunen trikookuteesta

Viikko taas hävisi jonnekin, mutta ehdin heiluttelemaan vähän neulepuikkojakin lapioinnin ohessa. Tästä lapionnista tuonempana lisää. Olohuoneeni nurkkaa on pidemmän aikaa asuttanut iso pussillinen trikoo matonkudetta. Olen virkannut siitä jo yhden koematon, mutta se ei ollut ollenkaan onnistunein yritys, koska matto venyi, vanui ja kupruili mihin saattui muodottomaksi. Tämän epäonnistuneen kokeilun jälkeen trikookuteet ovat olleet nurkassa häpeämässä.

Ajattelin kuitenkin antaa kuteille uuden mahdollisuuden hiukan pienempimuotoisessa työssä ja kudoin pannunalusen. Idean tähän sain äidiltäni, joka mainitsi nähneensä kylässä tällaisen ja minä nappasin heti idean talteen.

Kudoin nro 8 puikoilla reilua 20 silmukkaa koko ajan oikein. Trikookude kun joustaa hiukan, tulee käsialasta todella napakkaa. Kudoin kerroksia sen verran, että työ näytti jotakuinkin neliöltä. Päättelin silmukat ja virkkasin kulmaan pitkästä aloituslangasta ripustuslenkin. Kaipa tätä voisi käyttää myös patalappuna.

Timbeeeer ja jää rutisee

Onneksi se talvikin tuli ja järveen saatiin jäät - no jonkinlainen ainakin. Kairausten jälkeen teräsjään paksuus todettiin olevan riittävä puusavotan aloittamiseen. Eipä ole aiemmin tullut näin tarkkaan perehdyttyä teräsjään ja kohvajään eroon sekä jään kantavuuteen.

www.ymparisto.fi

Ennen puunkaatoon lähtöä metsästin kaupoista riittävän suurta ja kevyttä ahkiota. Motonetistä löytynyt Rapalan järeän kokoinen tasapohjainen ahkio oli äärettömän kätevä moottorisahojen ja muiden puunkaato tarpeiden vetämiseen. Niin ja eväät oli myös mahduttava mukaan.

Yhden viikonlopun aikana mökkitontilla kaatui puita urakalla. Moottorisahan varressa oli onneksi muita kuin itse. Vesuri tuntui olevan ihan riittävän vaarallinen työkalu minun käsissäni. Lupauduin koska tahansa lähtemään uudestaan metsälle, kunhan kaatuvat puut olisivat kuusia eivätkä haapoja. Nuo kirotut haavat jättävät oksasilppua joka paikaan kaatuessaan.

Toisena viikonloppuna oli onneksi hiukan lisämiehitystä ja hevosvoimia apuna, kun puut vedettiin mönkijällä ja juontokärryllä pois saaresta. Vaikka pääsi sitä vinssiä veivatessa ja puita siirrellessä omiakin lihaksia ihan riittävästi käyttelemään.

Lopputuloksena iltahämärässä ihana, aukea paikka mökille.