Selvä syksyn merkki on se, kun sukkapuikot tulee kaivettua esille. Lankavarastoja onkin tullut hankittua pienen lankakaupan verran, joten puikkojen kaivaminen naftaliinista ei ole yhtään huonompi juttu. Minulla on toistaiseksi itse itselleni asetettu porttikielto mennä mihinkään lankakauppaan. Marketeissakin täytyy yrittää kiertää lankahylly kaukaa.
Olen aina pitänyt villasukkien kantapään tekemistä aivan mahdottomana haasteena ja siksi olen pitäytynyt tumpuissa, pipoissa ja muissa accessööreissä. Nyt kun olen saanut kudottua ensimmäisiä villasukkiani, olen aivan hurahtanut niiden kutomiseen. Minulla on vahva aavistus, että tämän syksyn ja talven aikana saattaakin syntyä pari jos toinenkin.
Lankoina sukissa on ollut ihan perus Novitan 7 veljestä. Sukkien ohjeetkin ovat löytyneet Novitan sivuilta. Violetit palmikkosukat oli minun ihka ensimmäiset villasukat.
Sitten innostuin värien sommittelusta hiukan yksinkertaisemmalla mallilla.
Leppissukkia kutoessa mielessäni oli ihana pieni neitokainen. Koko vain saattaa olla minulle tyypillisesti todella reilu eli joutuu varmaan odottamaan kouluunmenoon asti ennen kuin on sopivat.
Ihastuin kesälomalla Iittalan myymälässä Oiva Toikan Kulku -sarjaan, jossa kastehelmi sarjan kuviointi on lautasissa, kulhoissa ja mukeissa. Tuo punainen kuvio lautasissa vain kolahti minuun. Jotenkin retroa tai jotain.
Noista lautasista minä taas sain inspiraation virkata leipä-/hedelmäkorin samaan värimaailmaan sopien. Kori on virkattu trikookuteesta nro 10 virkkuukoukulla pylväillä ja kiinteillä silmukoilla. Ompelin koriin sisälle valkoisen sisuksen, mutta en ole ihan varma kummin tulen käyttämään.
Aikamoista kilpajuoksua käydään parvekkeella syksyn tuloa vastaan. Kirsikkatomaateilla alkaa olla kiire, jos meinaavat saada kaikki vihreät pompulat kypsiksi ennen pakkasten tuloa. Tilanne ei onneksi ole niin toivoton kuin heti kesäloman loputtua ajattelin olevan. Yöpakkasia tai hallaa ei ole ollut, joten vihreät raakileet ovat vähitellen alkaneet muuttaa väriä punaiseksi. Olen harventanut lehtiä pois todella reilulla kädellä edistääkseni kypsymistä.
Kokeilussa kirsikkatomaateista oli tänä vuonna F1, hundred and thousand ja edellisen vuoden tavallisesta kirsikkatomaatista ottamani siemenet. F1- lajike osoittautui aika onnettoman hennoksi ja huonosti tuottavaksi. Hundred and thousand-lajike on kyllä nimensä mukainen eli tomaatteja tulee enemmän kuin varsi meinaa jaksaa kantaa. Kasvaa myös pidemmäksi kuin odotin eli ei ole mikään amppelitomaatti vaan vaatii sitomista ja tukemista. Perinteinen kirsikkatomaatti on ollut varman tanakka varreltaan ja isot hedelmät, mutta hidas kypsymään.
Tässä joku päivä kaivelen tomaateista sisältä siemeniä talteen, niin kokeilen jos ensi kesänä saisi tomaatit kasvamaan niistä. Ainakin tavallisten kirsikkatomaattien kanssa temppu onnistui, koska tämän kesän taimet olivat peräisin edellisen kesän tomaattien siemenistä.
Myös suipot paprikat ovat alkaneet saada punaista väriä pintaansa. Parempi niin, koska vihreänä ne ei maistu kovin hääviltä. Suipon paprikan siemenet olin ottanut ihan kaupan suipoistapaprikoista talouspaperille kuivamaan viime syksynä ja sitten aikaisin tänä keväänä kylvin multaan. Repäisin vain paperista palasen ja multaan muhimaan. Jalapenot taas ovat pysyneet sitkeästi vihreinä. Katsotaan riittääkö luonnonvalo sisällä ikkunalaudalla kypsyttämään hedelmät.
