Saari talviteloille

Kovin syksyisen koleissa keleissä saari kutsui vielä kerran. Ruskaa ihaillen suuntasimme lämpimissä vaatteissa laittelemaan saaren talviteloille.

Syksyn viimeisellä saarikeikalla oli hommat saatava siihen vaiheeseen, että  kehtasi lähteä hyvillä mielin talvilomalle rakentelusta. Viimeiset routaeristeet löysivät paikkansa ja loppua maata tasoiteltiin mökin ympärille. Mukava näin, niin ei ole keväällä niin paljoa kottikärry hommia. Aikalailla luonnontilaan haluan kyllä mökin ympärystän jättää, mutta sen verran on maan oltava tasaista, ettei lennä nenälleen yöllisellä puuhuussi piipahduksella.

Lautta sai myös vielä viimeisen kuorman niskaansa, kun koko kesän uskollisena apurina toiminut Avant sai myös kyydin mantereen puolelle. Hiukan hiuksianostattavaa puuhaa oli, mutta onneksi rantaan asti jälleen päästiin.

Ponttilautalattiaa sukkasillaan

Reilu viikko sitten oli vihdoin tullut hetki laittaa lattialautoja paikoilleen. 

Ennen tätä oli alapohjaan jo laiteltu paikoilleen kannatinlaudat, villan kannatinlevyiksi 25 mm Runkoleijona levyt ja niiden päälle eristeeksi 2x100mm Ekovillaa ja tervapaperia. Luulisi hiukan viileämmilläkin kesäkeleillä tarkenevan noilla eristyksillä. Ennen lattian umpeenlyömistä ujutettiin lattian alle myös viimeisiä sähköjohtoja valaistusta ja pistokkeita varten.

Onneksi lattian laitossa oli mukana taas ihania ystäviäni, joilla oli osaamista siinä mitä oltiin tekemässä. Lattialaudat oli sivu ja päätypontattuina yllättävän helppoja asentaa paikalleen. Muutama nurkka mökin lattiasta valmistuikin ihan naisvoimin. Helppoahan se kylläkin oli parvelta vain huudella minkä mittainen seuraava lauta sai olla. Hommassa tuli tutuksi lyöntituurnat, jotka muuten kannattaa olla paria pykälää isommat kuin naulankannat sekä hiukan koverat, niin homma sujuu helpommin.

Kymmenen tunnin urakkapäivän lopputuloksena upeat lattiat valmistuivat parvelle, tupaan sekä pukuhuoneeseen. Olo oli todella onnellinen - kylläkin sunnuntai aamuun asti, jolloin oli havaittavissa pientä kankeutta päästä sängystä ylös.

  

Kohta pääsee maalarin käsi lepäämään

Syksy alkaa tekemään tosissaan jo tuloaan, joten olen todella onnellinen, että mökki on edennyt hurjaa vauhtia. Kaikki ikkunat ovat jo paikoillaan ja lattiavasat ala- sekä yläkerrassa. Oli muuten jännä seistä mökissä sisällä ensimmäistä kertaa abaut oikeassa lattiakorkeudessa ja katsella ikkunoista ulos. Hahmottui aivan eri tavalla se, miltä mökissä tulee valmiina näyttämään. 

Ulkopinnat alkavat myös olemaan melkein valmiina. Toinen kerros Valtti Coloria tasoitti onneksi ensimmäisen sutaisun epätasaisuuksia sekä hirsiseinissä, että kattolaudoituksessa.

Sai muuten olla melkoisen varovainen sutiessa, että valkoinen pysyi valkoisena ja puneravan oranssi väri pysyi vain seinissä. Ikkunoiden vuorilautoja täytynee hiukan vielä siistiä takaisin valkoiseksi. Päätyseinistä paljastui jo paremmin melko valmiin näköinen mökki, kun tellinkejä saatiin purettua pois. 

Pikeä, hikeä ja tarve päästä manikyyriin

Apua! Ensi maanantaina olisi taas mentävä töihin. Nyt alkaisi sitten olla hyvä aika kaivaa loput bitumimömmöt pois kynsien alta ja yrittää hingata viimeiset valkoiset puunsuoja viirut pois käsivarsista. Jonnekin tuonne rakennustyömaalle se 4 viikon kesäloma katosi. Paljon on kyllä mahtunut kesälomaan puuhaa ja valmistakin on syntynyt. 

Näkymät mökin katolta tulivat lomalla hyvin tutuiksi, kun aluskermi, palahuopa ja räystäspellit urakoitiin reilussa kolmessa päivässä paikoilleen. Palahuovassa arvoin pitkään valmistajien välillä, mutta valitsisin sitten muutamien suositusten jälkeen Icopalin tuotteet. Päätyräystäillä päädyin pienen pohdinnan jälkeen kolmiorimaan ja päätyräystäspelliin. Sopivat pellit leikattiin ja taivuteltiin Ruukkin sileästä mustasta pellistä kylän sepällä. 

Katto ei olisi paikoillaan ilman ihania ihmisiä hyväpohjaisten tossujen kanssa. Iso kiitos siis katolla keikkuneille! 

Ei hiekan murustakaan hukkaan

Kun kyseessä on saari, jossa ei nyt satu olemaan omaa hiekkakuoppaa, on hiekkasäkit aika arvokasta tavaraa. Talvella mönkijällä saareen ajetut hiekkasäkit otettiin nyt käyttöön, kun mökin pohjan tasoittamistyöt alkoivat. Ulkopuolelta ei ole vielä mahdollista oikein tasoitella, koska tellingit seisovat paikoillaan kattotöitä varten. Perhanan kesähelteet sotkevat palahuovan laittamista. On se aikoihin eletty, kun lomalainen valittaa liiasta kuumuudesta :)

Kovasti toivoisin, että hiekka jotenkin riittäisi tasoittamiseen sekä vielä routaeristeidenkin päälle. Ei nimittäin ihan heti innostaisi alkaa raijamaan lisää hiekkaa veneellä ja kantamaan sitä säkeissä saaren ylämäkeä. Tuossa ylämäessä on jo aika monta käsiparia venynyt senttejä lisäpituutta.

Piipunhattu

Tässä rakenteluprojektin edetessä on kyllä tullut opittua yksi jos toinenkin asia. Enpä ole aiemmin kiinnittänyt huomiota tiilipiippuihin niin tarkasti, että olisin tajunnut, ettei pelkkä muurattu piippuosa riitä, vaan päähän tarvitaan vielä valettu osa eli piipunhattu. 

Piippu on nyt valmis koko komeudessaan. Kyllä sitä muutama tiili menikin, että 5,6 metrin korkeus saavutettiin.

Väriä pintaan

Oli tullut aika tehdä yksi isoimmista päätöksistä mökin suhteen - nimittäin minkä värinen siitä tulee :)
Päädyin pitkän pohdinnan jälkeen Valtti Colorin kettu -sävyyn. Halusin sävyksi jotain mikä maastoutuu hyvin luontoon, on hiukan oranssin vivahteinen, läpikuultava eikä liian tumma. Pirullisen vaikeaa ainetta oli vain saada levittymään tasaisesti ilman valumia tai muita jatkoskohtia. Kolme seinustaa sai jo uuden sävyn. Hankalin seinusta eli terassiosuus odottaa vielä sutimista. Taidan vetäistä joskus vielä toisen kerroksen. Jos saisi vähän tasattua pahimpia tuherteluita.

Muuraamista ja tellinkejä

Muuraaminen jatkui seuraavaksi katon puolella. Itse ehdin jo pohtimaan, että miten ihmeessä noin jyrkällä katolla pystyy tekemään tuollaista tarkkaa puuhaa. 

Onneksi on isä mukana tiimissä. On mikä tahansa paikka ollut rakentelussa kyseessä, niin isä on taikonut paikkaan tellingit. Vähän patikkaa, lautoja, nauloja ja ruuveja, niin työmiehet ja -naiset ovat keikkuneet hetken päästä hommissa katolla tai seinustoilla.

Piippu nousee

Yllätys yllätys. Kesäloma alkoi mökkirakentelu tunnelmissa. Kierrätystiilistä muurattava piippu jatkoi nousuaan jo aiemmin muuratun palomuurin kainaloon. Tikkaan askelia tuli juostua aikas monta kertaa tiilet kainalossa. Samalla piti pitää silmällä karvakuonoa, ettei se osunut putoavien tiilienpätkien alle. 

Ei muuten katolla liikkuminen tuntunut enää ollenkaan pahalta. Nyt uskalsin luottaa siihen, että tossujen pohja pitää laudoituksella myös ilman köysiä. Kylläkin siinä vaiheessa, kun kattoon piti tehdä reikä piippua varten, turvauduin valjaisiin ja köyteen. Enpä olisi käsisirkkelin kanssa oikein muuten uskaltanut katolla alkaa riehumaan reikää lautoihin.

Kylmähermoista menoa katolla

Parin viime viikonlopun aikana olen kyllä ollut maailman onnellisin mökinrakentaja. Minulla on mahtavan kylmähermoisia ystäviä, joilla ei ole mitään ongelmia korkeiden paikkojen kanssa.
Viikko sitten sade keskeytti kattovasojen laiton, mutta ehdimme kuitenkin päästä jutun juonesta kiinni. Tämän viikonloppun upeassa kelissä loput kattovasat pääsivät paikoilleen, raakaponttilaudoitus hakattiin urakalla katolle ja ensimmäiset räystäslaudat kuroteltiin kohdilleen.

Minulle mökin katon 33 asteen kaltevuus ja reilun 6 metrin korkeus meinasi olla liikaa. Ilman köyttä ja valjaita menoni tyssäsi räystäälle, kun itsesuojeluvaisto sanoi täyden stopin, kädet tärisivät ja jalat löivät loukkua. Valjaiden ja köyden jatkona sain sentään aikaiseksi jotain hyödyllistä kädet ja jalat vapisten. Mutta olisi kyllä katto jäänyt laittamatta, jos minun varassa olisi homma ollut.

Oli upea fiilis lopetella viikonlopun urakka ja katsella rannalta päin jo täysin mökinnäköistä rakennusta. Hetken tovin saa vielä uurastaa ennen kuin terassin upeista näköaloista pääsee nauttimaan.

Kierrätystiili palomuuri

Siinä se nyt on! Upea palomuuri vanhoista mummolan tiilistä tuvan ja saunan sekä pukuhuoneen välissä. Lopputulos on vielä hienompi kuin osasin kuvitellakaan. Onneksi ei viime kesänä loppunut usko kesken tiilien putsaamisen. Kiitos hienosta lopputuloksesta kuuluu täysin muurarille ja apulaiselle!

Sementtituotteiden lapiointia

Tarvitaan ihan uskomaton määrä erinäisiä sementtituotteita saada yksi mökki pystyyn. Perustuspilareiden pystyttämistä varten tuli jo lapioitua pari tonnia kuivabetonia ja lapiointi vain jatkui juhannusviikonloppuna. Nyt vuorossa oli tonnin säkit kuivabetonia ja muurauslaastia. Nämä menevät piipun alle tehtävään laattaan sekä tiilipiipun ja palomuurin muuraamiseen. Sitten nuo ämpärit pitää vielä saada sinne saareen.   

0

Mökki alkaa näyttämään mökiltä

Sunnuntaina oli pikainen piipahdus saareen, kun laitettiin viimeiset hirrenpalikat huipulle ja pönkättiin terassin tolpat paikoilleen. Fiilikset ovat kyllä mahtavat! Kiitos kuuluu mahtaville ystävilleni, rakkaille veljille seuroineen sekä ihanalle äidille ja isälle. Ilman heitä kaikkia hirret olisivat jääneet siihen mihin auto ne pudotti :D

Nyt alkaakin sitten se nykertäminen ja henkiseti täytyy sopeutua siihen, että näkyvää ei synnykään enää samaan tahtiin. Fiilistelynä vielä hirsitalkoista teemaväriä, joka oli ehdottomasti punainen.  

Harjahirsi paikoilleen

Lauantaina jatkui palikkaleikit hirsien kanssa. Sää oli sopivan tuulinen, joten hyttyset eivät haitanneet laisinkaan. Myös pahemmilta auringonpolttamilta vältyttiin pilvisen sään vuoksi. 

Oma urani jatkui villoittajan roolissa. Maisemat alkoivat vain olemaan kohtuu korkeat, joten parempi oli, kun ei vain katsellut alas. Kaikista mukana olleista löytyi kyllä selkeää sirkuslaisen vikaa, kun monessa kerroksessa olevilla tellinkipuilla ja lankuilla kiipeiltiin vaikeuksitta.

Olin etukäteen hiukan huolissani siitä, kuinka ihmeessä onnistumme saamaan kaikki hirret, etenkin harjahirren ja pisimmät yli 7 metriset hirret, paikoilleen ylimpiin kerroksiin. Mutta ainoa mitä tarvittiin, oli riittävän monta vahvaa nostajaa, hyvä tasapaino ja kylmät hermot ylimmillä oksilla temppuilleilla.

Hirsiseinät nousevat

Sunnuntaina oli luvassa paljon odotettu hetki, kun ensimmäiset hirret pääsivät paikoilleen. Pääsin itse vastuulliseen villoittajan hommaan. En voi ketään muuta syyttää kuin itseäni, jos hirsien välistä vetää :) Villoittaja ei vain meinannut pysyä vauhdissa mukana, kun raavaat ystäväni latoivat hirsiä paikoilleen. 

Päivän aikana päästiin 10 hirsikertaa ylöspäin ja työmaa alkoi oikeasti ensimmäistä kertaa näyttämään tulevalta mökkipaikalta. Nyt vain toivon hyvää ilmaa tulevalle viikonlopulle, niin hommat jatkuisivat.

Hirsien siirto saareen

Aurinkoisena lauantai aamuna talkooporukka kokoontui pari päivää aiemmin Savosta tulleiden hirsinippujen ääreen. Siitä alkoi yhden päivän kestänyt hikinen ja raskas urakka eli hirsien siirtäminen saareen. Hirret pinottiin lauttaan yksi kerrallaan tasapainoiseksi kuormaksi. Laituriponttoneista rakennettu lautta toimi tehtävässään äärimmäisen hyvin. Kulku oli hidasta, mutta varmasti kuorma aina saareen asti saapui. 

Alle miehen mittaiset hirret taas lastattiin suureen soutuveneeseen kantoväen seuraksi. Saaressa pieni ylämäki perustuspaikalle vei viimeisetkin mehut jaloista. Päivän "tapaturmasaldo" oli vain muutamat kastuneet kengät, possun pinkiksi palaneet käsivarret sekä kärähtäneet olkapäät, joten päivä sujui oikein mallikkaasti. Täytyy myös mainostaa, että kylmälaukku kylmät PROfeel-juomat maistuivat haban kasvatuksen ohessa aikas herkuilta.

Tositoimiin mökin rakentelussa

Piiiitkään kestäneen maan kaivelun jälkeen alkoi lopulta perustusten tekeminen. Saarikohde teki omat haasteensa materiaalien kuljettamiseen. Tulipa yksi sunnuntai aamupäivä lapioitua pikkuveljen kanssa lähes pari tonnia kuivabetonia suurista 1000 kg säkeistä pienempiin astioihin kuljettamista varten. Yllätys oli kyllä karvas, kun ensimmäisen kerran iskin lapion säkin sisältöön - niin julmetun painavaa ja tiukkaan junttautunutta tavaraa. Keltainen betonimyllynikin pääsi sitten saaressa tositoimiin ja helpottikin huomattavasti urakkaa. Millitarkoista pilariperustuksista saan kiittää ihanaa isääni ja muita apujoukkoja. 

Jokanaisen betonimylly

Tulipa hankittua IKH:n konehallista kauniin keltainen valovirta betonimylly. Niin se väri oli tietysti se tärkein asia ;) Sen verran paljon betonia täytyy anturoihin ja perustuksiin laitella, että mukavampi on, kun kone veivaa betonin.

Mylly oli näppärästi pahvilaatikossa osissa ja laatikko mahtui ilman ongelmia farmariautoon. Kokoamisohjeet eivät kyllä saa minulta yhtään kaunista sanaa. Kuvat olivat postimerkin kokoisia mustavalkoisia suttuisia kuvia ja ruuvi- ja mutteripusseja oli 13 erilaista. Kiintoavaimiakin tarvitsi ison läjän erikokoisia, koosta 10-18. Siinä sitten tuli arvottua 2,5 tuntia ennen kuin vekotin oli kasassa. Ja jännitys tiivistyi vihreää nappia painaessa - ja lähti sentään päälle. Käyttökokemuksista sitten myöhemmin.

EDIT 4.6
Hyvin vekotin toimi. Ei minkäänlaista moitteen sanaa. Koko ilmoitettua tilavuutta ei toki sovi mennä täyttämään.

Kuokkimiset tehty - day 7

Viikon se otti, että maasta saatiin kaivettua pois juuret ja kivet. Aikaa meni paljon enemmän kuin olin voinut mitenkään kuvitellä. Mutta nyt se on tehty. Seuraavaksi alkaa oikeasti perustusten tekeminen eli monttujen kaivaminen anturoita ja pilareita varten. 

Viimeisenä hommana muutamaan isompaan kiveen piti saada reiät, jotta ne saatiin laitettua pienempiin osiin poissiirtämistä varten. Sai aika kovasti pitää kiinni, ettei kone vienyt ja nainen vikissyt.

Juuria ja kiviä - day 5

Olen ehtinyt jo monta kertaa kiroamaan tontilla kasvaneet isot haavat. Tämän urakan jälkeen haluan nähdä seuraavat haapapuut takamuksen alla lauteina!

Perustustyöt olisivat aivan erilaisella mallilla, jos kyseiset puut olisivat olleen kuusia. Yhdellä haavalla voi olla niin käsittämätön määrä sitä juurta. Juuria on tullut kaivettua lapiolla, kangettua rautakangella, vedettyä käsin, sahattua moottorisahalla, hakattua kirveellä, kiskottu ketjuilla - ja silti loppua ei vielä näy. Ja ne kannot vasta viheliäisiä ovatkin.

5 päivän saldo puun juurta tontilta kottikärryllä kärrättynä

Jääkausi on myös antanut oman kiviaines osuutensa tälle tontille. Iskee lapionsa miltei minne vain, on vastassa pienempi tai sitten massiivisempi kivi. Muutama suurempi kivi odottelee vielä etanadynamiitin vaikutusta. Toivottavasti menisivät kauniisti halki.

Sisua juurten kanssa - day 2

Kunnioitukseni aikanaan "suo, kuokka ja Jussi" -hengessä metsästä oman torppansa ja peltonsa raivanneita kohtaan on noussut tänä viikonloppuna uskomattoman paljon. En ole aiemmin voinut käsittääkään, kuinka paljon puulla voikaan olla juuria. PALJON! Käytettävissä kun ei ole kaivinkonetta, vaatii urakka paljon hartiavoimia ja sisua. Teemaan liittyen fiilistelin muuten vanhalla Sisu-pastilli mainoksella.

Seuraava viikko meneekin pitkälti möyriessä juurien, kivien ja mullan seassa, ennen kuin voin edes toivoa, että pääsemme laittamaan perustuksia paikalleen. Mutta uskoa riittää - kyllä tuohon vielä mökille paikka tulee :)

Maalari maalaa liiteriä

Pääsiäisloman aktiviteettejä ei tarvinut paljoa miettiä. Työn alla oli puuliiteri-varasto. Rakentelu vaati ensin hiukan suunnittelua, koska kaikki seinät täytyi koota erikseen. Seinät on tarkoitus kuljettaa paikalleen heti kevään koitettua. Sopivan värin valinta ei ollutkaan sitten helppo valinta. Päädyin mahdollisimman hyvin luontoon maastoutuvaan sävyyn. Peittävän puunsuojan sävy muistutti maitokahvin tai maitokaakaon väriä, mutta raakalauta seinässä väri tummui ehkä muistuttamaan enemmän kuusen rungon väriä. Eipähän tule pistämään silmään pihalla.  

Kreikkalainen naamiaisasu

Tällä kertaa ompelukone surisi tilaustyötä - pikkuveljen naamiaisasua. Teemana naamiaissa on muinainen Kreikka. Ensimmäisenähän teemasta tuli mieleen valkoinen lakanakangas ja toogat yms. En kuitenkaan halunnut tarjota vastaukseksi naamiaispuvun ompelupyyntöön "osta 2 metriä lakanaa ja 3 hakaneulaa" -vastausta.

Päädyimme kunnolla ommeltuun pitkään paitaan, johon herra painoi itse opastuksen avulla mustalla kangasvärillä kuviot. Sabloona oli leikattu kirurginveitsellä kopiokalvoon. Asua täydennettiin vielä alumiinilangasta väännellyllä ja vähän vasaroidulla "korulla" sekä päähän tarkoitetulla hopeanvärisellä lehtiseppeleellä. Seppele syntyi 0,5l tölkistä leikkamalla. Kauniit lehtiruodit tulivat näkyviin hopeiselle puolelle, kun kuulakärkikynällä reilusti painaen piirsi tölkin painetulle puolelle. Lopuksi lehdet niitattiin nitojalla seppeleen muotoon.

Ajopuusta naulakko

Norjan jäämeren rannasta löytämäni ajopuun palanen on kuin luotu pieneksi naulakoksi. Koukuiksi oli pakko valita takorautaa olevat mustat koukut. Kokeilin kyllä muitakin koukkuvaihtoehtoja, mutta ei miellyttänyt silmää, ei sitten millään. Naulakko jää odottamaan paikkaansa tulevan mökkisaunan pukuhuoneessa.

Pirteä trikoopaita

Tämä Nanson kangas oli helmikuun palalöytöjä Triteksin myymälästä. Paidan kaava on Ottobre 5/2007 -lehden trikootunika, jonka hihamallin olinkin jo pihistänyt aiemmin ompelemaani paitaan . Arvoin taas kerran kaavoja piirrellessä, että otanko 36 vai 38 koon. Olen tehnyt usein niin, että hartioihin otan 38 koon viivasta ja muualle 36 koon mukaan. Paidasta tuli tällä säädöllä juuri sopivan istuva. Veikkaan kylläkin, että 36 koko olisi sekin ehkä riittänyt. Helpompi aina vain kaventaa kuin harmitella, jos onkin liian pieni. 

Vuoden vaihteen Intian reissulta ostamani silkkihuivi sopii värimaailmaltaan uskomattoman hyvin paitaan. Voisi melkein luulla, että olisi ihan ennalta suunniteltu juttu.

Trikoopaita Nanson kankaasta

Tampereella sijaitseva Triteksin myymälä on todellinen aarreaitta. Sieltä löytyy Nanson yksivärisiä ja kuviollisia kankaita paloina ja osaa kuoseista myös metritavarana. 

Kaapissa onkin seisonut jo lähes vuoden päivät pino erilaisia trikookankaita. Osasta olenkin jo jotain ommellut, mutta useampi kangas on odottanut sitä viikonloppua, kun olisi enemmän aikaa. Minulle tuli nyt helmikuussa ihan rehellisiä paineita tehdä jotain näistä vanhemmista kankaista, koska yllätys yllätys menin ja ostin lisää, kun työmatka vei Tampereelle.

Olen ehdoton trikoopaitojen ja -tunikoiden ystävä, joten ompeluksen malliksi valikoitui Ottobre-lehden 2/2009 Wind-tunika kaava. Etu- ja takakappaleen mallit olivat kivat, mutta hihat vaikuttivat liian kapeilta ja vaihdoinkin ne Ottobre 5/2007 trikootunikan väljempiin hihoihin. Myös liian leveä venepääntie aiheutti päänvaivaa ja jouduin tekemään siihen lisäkaistale ja sitomisnauha ratkaisun ihan omasta päästä. Pääntie kylläkin vaati 3 ompelu- ja purkukertaa ennen kuin asettui. Lopputulokseen olen kuitenkin oikein tyytyväinen.

Kuutioittain hiekkaa

Saari. Sinne ei ajeta kuorma-autolla eikä traktorilla. Ei ainakaan tämän talven jäillä. Saunamökin perustustyöt tulevat kuitenkin vaatimaan keväällä aikamoisen läjän hiekkaa. Ei siis auttanut muu kuin ottaa lapio kauniiseen käteen ja alkaa lapioida. Onneksi en ollut ainoa talkoissa - suuri kiitos siitä perheelleni. 

Hiekkaa kulki useamman päivän aikana kuutio tolkulla mönkijän perään laitetussa peräkärryssä. Kuutio hiekkaa muuten painaa 1,5 tonnia, sekin tuli tässä rupeamassa opittua. Nyt voin vain toivoa, että hiekkaa olisi likimain riittävästi.

Kaikki osallistuivat hiekkatalkoisiin omalla tavallaan.