Kunnioitukseni aikanaan "suo, kuokka ja Jussi" -hengessä metsästä oman torppansa ja peltonsa raivanneita kohtaan on noussut tänä viikonloppuna uskomattoman paljon. En ole aiemmin voinut käsittääkään, kuinka paljon puulla voikaan olla juuria. PALJON! Käytettävissä kun ei ole kaivinkonetta, vaatii urakka paljon hartiavoimia ja sisua. Teemaan liittyen fiilistelin muuten vanhalla Sisu-pastilli mainoksella.
Seuraava viikko meneekin pitkälti möyriessä juurien, kivien ja mullan seassa, ennen kuin voin edes toivoa, että pääsemme laittamaan perustuksia paikalleen. Mutta uskoa riittää - kyllä tuohon vielä mökille paikka tulee :)
Seuraava viikko meneekin pitkälti möyriessä juurien, kivien ja mullan seassa, ennen kuin voin edes toivoa, että pääsemme laittamaan perustuksia paikalleen. Mutta uskoa riittää - kyllä tuohon vielä mökille paikka tulee :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti