Ihan itse tehty suklaatryffeli saippua

Suklaatryffelin tuoksu sopii näin joulun aikaan hyvin myös saippuaan. Saippuan vaahto on hyvin pehmeä ja ei ainakaan omia kätösiä kuivata. Saippuapalat menivät ihanille työkavereilleni joululahjaksi. Ensi vuoden puolella voinkin sitten taas kokeilla uutta reseptiä saippuaan.

Aivan loistava perusteos itse tehtyyn saippuaan on Saara Kuhan Käsin tehtyä saippuaa -kirja.

Muistakaa saippuapalojen kanssa, oli sitten kaupan tai itse tehtyjä, kunnollinen reikäinen alusta. Saippuan tulee päästä kuivumaan käyttöjen välissä. Pala ei saa jäädä lillumaan vesilammikkoon!

Raaka-aineena suklaatryffeli saippuassa mm. kaakaovoi, kookosöljy, oliiviöljy, maapähkinäöljy,
sheavoi, jojobavaha ja tryffelituoksuöljy. Tummanruskea väri on peräisin kaakaojauheesta.

Vanhan puun lumoissa

Aitan ylisiltä löytyneet vanhat ikkunankehykset muuttuivat viikonlopun aikana peiliksi. Tarkasta iästä ei ole mitään tietoa, mutta kehykset ovat ajalta, jolloin kokoamiseen ei käytetty nauloja tai ruuveja vaan puutappeja. 

Ajan patina (ja hiirten hampaat) näkyy kulmissa. Poistin vanhat ikkunakitit sekä ikkunalasit. Ikkunaruutuihin leikkasin vanhoista palapeilin palasista sopivankokoiset peilit. Onneksi oli harjoituslasi, jolla ensin kokeilin lasileikkurin käyttöä. Periaatteessa hyvin yksinkertaista, mutta saa helposti kyllä sirpaleitakin aikaan.

Villaa ylle

Tämän vuoden viimeiset kudonnat ovat valmiina. Juuri sopivasti, kun talvikin tuli. Ihanan pehmeä ja hohtava oranssinkeltainen Tinde-lanka odottikin pitkään varastossa inspiraatiota. Pipon suuntaa antava ohje löytyi Novitan sivuilta. Ihastuin tuohon simppeliin kuvioon niin paljon, että käytin sitä myös säärystimissä.

Säärystimet ovat omalla ohjeella pipon pintakuviota käyttäen. Pituudeltaan ne ylettyvät koko säären mitalle lämmittämään. Lankana kaunis 100 % villaa oleva Novitan Puro ja sävynä takkatuli. Halusin säärystimistä jotakuin keskenään samanlaiset ja se vaatikin vähän taiteilua. Lanka on kauniin liukuvärjättyä, mutta värit eivät mene saman eränkään kerissä samalla tavalla. Välillä täytyikin purkaa lankakerä ja kutoa eri kohdasta kerää, jotta raidat osuivat edes suunilleen samoihin kohtiin.

Keski-ikäinen karvakaveri

Uskomatonta, että ihana lutuinen karvapalloni on jo 7-vuotias!

Juhlimme synttäripäivää viime viikolla herkkujen kera. Synttärin kunniaksi päivänsankari sai maksamakkara"kakkua", AB-piimä pedillä, kuorutettuna pehmeällä maitorahkalla ja tarjoiltuna punaleimakynttilän kera.

Ikä 7 vuotta

Yhteiseen taipaleeseen on mahtunut paljon. Useampia kotikaupunkeja ja kaupungin osia. Parempia sekä niitä ei-niin-hohdokkaita päiviä. Jos joku olisi näyttänyt kristallipallosta etukäteen, mitä kaikkea koiranomistajan elämään voi mahtua vuosien aikana, olisin varmasti mietittinyt kahdesti koiran hankintaa. Aivan varmasti myös rotua. Toisaalta nyt en olisi valmis luopumaan mistään - en edes niistä huonoista päivistä.

Ikä 2 kk

En olisi voinut uskoa, että noin lutuisesta pienestä koirulista voikin kasvaa niin kovapäinen ja kekseliäs koiranrontti. Ikinä en ole tiennyt mikä yllätys kotona odottaa, kun avaan ulko-oven. Onko vastassa uninen tyytyväisenä koko päivän nukkunut koiruus vai puuhailua keksinyt pikku pirulainen. Vuosien varrella kyytiä ovat saaneet mm. kenkävarastot, istutukset, kudontalangat, roskiksen sisällöt ja astiasto.

Aivan varmasti vähintään yhtä paljon on mahtunut hellyyttäviä ja hauskoja hetkiä. Parhaiden kamujen raahaaminen parvekkeelle kaveriksi. Intopiukea innostus lumessa peuhaamisesta. Harmitus, jota en ole voinut hymyilemättä katsoa, kun ei saakaan tahtoaan läpi. 

Sadesään helmet

Tänä viikonloppuna löytyi harvinaisen paljon näpertelyintoa. Olin jo aiemmin haaveillut puu- ja lasihelmien yhdistämisestä samoihin helmiin. Nyt oli varastossa helmiä, vaijeria sekä lukonosat.

Sopiva vaijeri oli tarttunut matkaan viime kesän Tallinnan reissulta Karnaluksin kaupasta. Karnaluks on käsityöihmisen & askartelijan paratiisi. Tarvitsee vain varata (rutkasti) käteistä ja katsoa vähän itse sen perään, että kassaan lyödään oikea hinta. Tietoa Karnaluksista löytyy monesta blogista. Aikaa kannattaa varata reilusti. Itse ehdin vasta viimeisen aukiolotunnin aikana ja joutuivat hätistelemään minut kassalle ja ulos liikkeestä.

Perustumput raidoilla

Sateinen ilma - mikä ihana tekosyy puuhastella keskeneräisiä projekteja loppuun. Tumput oli jo aikalailla muuten valmiit, mutta langanpäiden päättely odotti inspiraatiota.
Halusin kutoa itselleni pirteät tumput talvea varten ja lankoja siihen löytyikin. Keräsin kaikki varastostani löytyneet Novitan 7-veljestä langanloput ja sommittelin niistä yllättävän sopusointuisen kokonaisuuden. Raitoja tehdessäni en vain kyllä tajunnut millainen homma on lopuksi päätellä kaikki nuo langanpäät.  Valmiiksi kuitenkin tulivat. Jäin vielä miettimään ohuesta trikoosta tehtyä vuorta. Pysyisi sormet lämpimänä tuulisemmallakin talvikelillä.

Korkeampaa matematiikkaa kiukaan valinnassa

Enpä ollut aiemmin tajunnut, että kiukaan valinnassa tarvitsee miltei toisen asteen matematiikkaa. Olin onnellisesti siinä uskossa, että riittää kun tietää saunan pinta-alan ja korkeuden ja laskee siitä kuutiotilavuuden. Mutta eihän sillä tiedolla pääse vasta kuin alkuun. Onneksi asia sentään valkeni ennen kuin tein valinnan mökkikiukaasta. Olisi muuten saattanut löylyt jäädä aika löysiksi.

Jotta päätyy oikean kokoiseen puukiukaaseen, niin tarvitsee tietää seuraavia asioita:

1) Saunan koko kuutioina

2) Eristämättömät hirsiseinät tarkoittaa kuutiomäärän 1,5 kertaistumista

3) Muurattu palomuuri tarkoittaa yhtä kuutiota lisää jokaista palomuurin neliötä kohden. Jossain oli myös ohje, että jokaista neliötä kohden lisättäisiinkin 1,2 kuutiota kokonaiskuutiomäärään.

4) Jokainen ikkunaneliö lisää yhden kuution. Oli myös laskentatapaa, että ikkuneliötä kohden lisätään 1,2 kuutiota kokonaiskuutiomäärään.

5) Jos kiukaassa on vesisäiliö lisätään kolme kuutiota.

Näiden ohjeiden mukaan kertoen ja ynnäillen päädyin loppusummaksi saamani kuutiomäärän kanssa Kastorin Karhu-27 vesisäiliölliseen kiukaaseen. Tuolla kiukaalla pitäisi lämmetä 17-24 kuution kokoinen sauna ja hiusten pesuvettäkin saa lämpimäksi melkein 30 litraa. Toivottavasti ensi kesän lopulla pääsisi jo testaamaan millaiset löylyt irtoaa.

Ruusuilla roihut aikaan

Löysin joskus kivan idean sytykeruusuista tulen sytyttämiseen Risulinnun blogista. Viime kesänä näitä tuli askarreltua mökkituliaisiksi. Nyt innostuin ruusujen väkertämisestä uudestaan. Ajattelin, että tuollaisia apuja olisi kiva olla aikanaan takan tai kiukaan sytyttämisessä.

Eli talteen munakennot, koko kenno sopiviksi palasiksi ja muotoilu ruusun muotoon. Tuollaiset harmaat kennot on osoittautuneet parhaiksi. Keltaisista pohjaväri tuppaa paistamaan läpi. Tuo kennojen repiminen ja saksiminen on sopivaa puuhaa esim. leffaa katsoessa. Olen uhrannut tähän sytykeruusujen tekemiseen yhden vanhan kattilan, jossa sulattelen kynttilänpätkät ja lisään kynttiläväriä, jotta saan kauniimman punaisen värin. Kynttilänpätkiä tarvitsee olla yllättävän paljon, koska ruususet imaisevat steariinia yllättävän paljon. Yhden kastamisen jälkeen ruusuissa ei ole vielä paljoa väriä.

Haluan ruusuihin kunnolla väriä, joten odottelen, että steariini on hiukan jähmeämpää, jolloin ruusut ottavat paremmin väriä itseensä. Hellaa kannattaa varoa ja pöytä suojata leivinpaperilla. Lisäksi tarvitsee jonkinlaiset pinsetit tai pihdit, jottei sormet pala. Hauskaa, mutta hiukan sotkuista puuhaa dipata ruusuja kattilassa. Ajattelin hyödyntää ruusut aikanaan mökin sisustuksessa. Nuo vanhat, suuret lasipurkit ovat varmasti juuri sopivia ruusujen säilytykseen.

Sukkasillaan

Selvä syksyn merkki on se, kun sukkapuikot tulee kaivettua esille. Lankavarastoja onkin tullut hankittua pienen lankakaupan verran, joten puikkojen kaivaminen naftaliinista ei ole yhtään huonompi juttu. Minulla on toistaiseksi itse itselleni asetettu porttikielto mennä mihinkään lankakauppaan. Marketeissakin täytyy yrittää kiertää lankahylly kaukaa.

Olen aina pitänyt villasukkien kantapään tekemistä aivan mahdottomana haasteena ja siksi olen pitäytynyt tumpuissa, pipoissa ja muissa accessööreissä. Nyt kun olen saanut kudottua ensimmäisiä villasukkiani, olen aivan hurahtanut niiden kutomiseen. Minulla on vahva aavistus, että tämän syksyn ja talven aikana saattaakin syntyä pari jos toinenkin.

Lankoina sukissa on ollut ihan perus Novitan 7 veljestä. Sukkien ohjeetkin ovat löytyneet Novitan sivuilta. Violetit palmikkosukat oli minun ihka ensimmäiset villasukat.

Sitten innostuin värien sommittelusta hiukan yksinkertaisemmalla mallilla.

Leppissukkia kutoessa mielessäni oli ihana pieni neitokainen. Koko vain saattaa olla minulle tyypillisesti todella reilu eli joutuu varmaan odottamaan kouluunmenoon asti ennen kuin on sopivat.

Kastehelmi inspiraatio

Ihastuin kesälomalla Iittalan myymälässä Oiva Toikan Kulku -sarjaan, jossa kastehelmi sarjan kuviointi on lautasissa, kulhoissa ja mukeissa. Tuo punainen kuvio lautasissa vain kolahti minuun. Jotenkin retroa tai jotain. 

 
Noista lautasista minä taas sain inspiraation virkata leipä-/hedelmäkorin samaan värimaailmaan sopien. Kori on virkattu trikookuteesta nro 10 virkkuukoukulla pylväillä ja kiinteillä silmukoilla. Ompelin koriin sisälle valkoisen sisuksen, mutta en ole ihan varma kummin tulen käyttämään.

Kypsyy kypsyy

Aikamoista kilpajuoksua käydään parvekkeella syksyn tuloa vastaan. Kirsikkatomaateilla alkaa olla kiire, jos meinaavat saada kaikki vihreät pompulat kypsiksi ennen pakkasten tuloa. Tilanne ei onneksi ole niin toivoton kuin heti kesäloman loputtua ajattelin olevan. Yöpakkasia tai hallaa ei ole ollut, joten vihreät raakileet ovat vähitellen alkaneet muuttaa väriä punaiseksi. Olen harventanut lehtiä pois todella reilulla kädellä edistääkseni kypsymistä.

Kokeilussa kirsikkatomaateista oli tänä vuonna F1, hundred and thousand ja edellisen vuoden tavallisesta kirsikkatomaatista ottamani siemenet. F1- lajike osoittautui aika onnettoman hennoksi ja huonosti tuottavaksi. Hundred and thousand-lajike on kyllä nimensä mukainen eli tomaatteja tulee enemmän kuin varsi meinaa jaksaa kantaa. Kasvaa myös pidemmäksi kuin odotin eli ei ole mikään amppelitomaatti vaan vaatii sitomista ja tukemista. Perinteinen kirsikkatomaatti on ollut varman tanakka varreltaan ja isot hedelmät, mutta hidas kypsymään.

Tässä joku päivä kaivelen tomaateista sisältä siemeniä talteen, niin kokeilen jos ensi kesänä saisi tomaatit kasvamaan niistä. Ainakin tavallisten kirsikkatomaattien kanssa temppu onnistui, koska tämän kesän taimet olivat peräisin edellisen kesän tomaattien siemenistä.

Myös suipot paprikat ovat alkaneet saada punaista väriä pintaansa. Parempi niin, koska vihreänä ne ei maistu kovin hääviltä. Suipon paprikan siemenet olin ottanut ihan kaupan suipoistapaprikoista talouspaperille kuivamaan viime syksynä ja sitten aikaisin tänä keväänä kylvin multaan. Repäisin vain paperista palasen ja multaan muhimaan. Jalapenot taas ovat pysyneet sitkeästi vihreinä. Katsotaan riittääkö luonnonvalo sisällä ikkunalaudalla kypsyttämään hedelmät.

Mysliin sattumia

En ole hetkeäkään katunut, että tuli laitettua viime vuoden syksynä rahaa kiinni Stockli Dörrex (hyötykasvi)kuivuriin. Tilasin uskaliaasti muistaakseen Saksasta jostain nettikaupasta. Vakiona tulevilla kolmella tasolla ei olisi pärjännyt. Onneksi tuli ostettua 2 lisätasoa samantien. Suomesta en löytänyt mieleistä, kun halusin laitteen, jossa on myös lämpötilan säätö ja riittävät tehot. Eri tuotteet kuten esim. marjat ja sienet on hyvä hurauttaa kuivaksi vähän eri lämpötiloissa. Niissä markettien viidenkympin laitteissa saa puhallettua vain yhdellä lämmöllä ja tehotkin ovat aika onnetonta luokkaa.

Tänä vuonna pääsin kokeilemaan myös metsävadelmien kuivaamista. Viime syksynä jäi harmittamaan, kun laite oli vasta tulossa postissa. Ihan hyviä kuivatusta vadelmasta tuli, vähän kivisiksi kuivatessa menevät. Mustikka ja mansikka toimivat ehdottomasti paremmin. Kokemuksen rintaäänellä; karpaloita ei muuten kannata lähteä kotikonstein kokonaisina kuivaamaan.

Kuivatut marjat tulee hyödynnettyä syksyn ja talven aikana itse tehdyn myslin seassa. Omenasatoa odotellessa kuivaukseen...

Itse tehty mysli:
-reilusti erilaisia hiutaleita mitä kaapista löytyy. Isot on parempia kuin pikaversiot.
-kauraleseitä
-auringonkukan siemeniä
-pähkinöitä
-kuivattuja mustikoita/omenoita/mansikoita/vadelmia
 Kaikki vain kulhossa sekaisin sopivassa suhteessa ja purkkiin säilöön.

Myslin teon alkuaikoina paahdoin hiutaleita uunissa pellillä, mutta olen jättänyt sen vaiheen pois muutaman epäonnisen kerran jälkeen, jolloin hiutaleet tulivat vähän turhan tummalla paahdolla ulos.

Luonnon aarteet talteen

Syksy on oikeaa aarteiden aikaa. Pajupuskassa möyriessäni mietin vain, kuinkahan hyvin punkit ja muut ötökät niissä kanssa viihtyvät. Pajut tuli kuitenkin kerättyä talteen. Niputin kauniisti  pituuden mukaan, niin on helpompi sitten lähteä työstämään ja laitoin parvekkeen nurkkaan kuivumaan ja sitkistymään. Keväälle uutta vitsaa väännettäväksi.

Viime keväänä punoinkin edellisen vuoden aarteet amppelien muotoon. Olen tykästynyt tuohon hyvin yksinkertaiseen ja helppoon malliin. Amppeli tuli ihan tarpeeseen, koska parvekkeelta alkoi lattiapinta-ala olemaan vähissä kasvatusten kanssa. Tuota juuttinarun punomista täytyy seuraavissa versiossa vähän vielä kehitellä.

Saari hiljenee hetkeksi

Mökin rakennusprojekti hiljenee syksyn viettoon. Ennen talven tuloa täytyy pelastusliivit vielä pukea muutamaan kertaan ja käydä tekemässä raivaustyöt loppuun. Ei lopu tekeminen kesken.

Tiilenpäitä lukemassa

Kesäloman aktiviteetteihin kuului myös muutamien tuhansien tiilien lajittelu. Vanhan puretun mummolan piipun ja leivinuunin tiilet tulevat saamaan uuden elämän mökin tiilihormissa ja muureissa. Suurinosa tiilistä oli todella hyvässä kunnossa ottaen huomioon, että ne ovat kaiketi peräisin jostain 1800-1900 -luvun vaihteesta. Lajittelu suoritettiin virallisen valvojan tarkkojen silmien alla. Tuli melkein mieleen lottoarvonnan virallinen valvoja.

Jostain luin kommentteja, että entisaikaan rappaukset rapisivat, mutta tiilet kestivät, kun nykyään rappaukset taas kyllä pysyisivät, mutta tiilet tulevat piipuista alas. Luotto on kyllä kova näihin vanhoihin tiiliin. Jos ne ovat tähänkin asti pysyneet hyvinä, niin varmasti pysyvät vielä monta vuosikymmentä. Enpä muuten tiennyt, että Arabia on valmistanut tiiliäkin.

 

Raivausta ja rakentelua saaressa

Kynänpyörittäjän lihaskunto joutui kyllä kesäloman aikana aikamoiselle koetukselle, kun saaren tontilta raivattiin puita. Kesäloma menikin aikalailla kokonaan lihaskuntoa (ja jumeja) hankkiessa. Osaavan isän avustuksella maasta kangettiin ihan miesvoimin osa puista kantoineen ja isompine juurineen. Tämä tulee helpottamaan huomattavasti tulevia kaivuu-urakoita. Tarttis varmaan tulevia lapiotalkoita varten alkaa hankkimaan lihaskuntoa kuntosalilla.

Luulen, että raivauksessa tehdyillä puilla mökki ja sauna tulevat lämpiämään aika moneen kertaan.  Vastaavankokoisia pinoja ilmestyi metsän siimekseen kolme. Kun vaan joku vielä halkoisi nuo puut...

Lautataapelit myös hiukan hupenivat, kun lautaa päätyi omatekemään laituriin ja puuceehen. Tuli siinä naulaamisen ja maalailun sivussa opeteltua käyttämään myös mm. sähköhöylää, pistosahaa ja pöytäsahaa. Kaikki sormetkin vielä säilyivät tallella ja oveen ilmestyi ihan tunnistettavan muotoinen reikä. Puuhuussin sisäpuoli on taivaansininen. Olen kuullut väitteen, että sinisessä vessassa ei kärpäset viihtyisi niin hyvin. Liekö sitten totta...? Se varmaan selviää ensi kesänä.

Huussi sijaitsee komealla näköalapaikalla pienen nyppylä päällä. 

Mitä tapahtuikaan viime kesänä?

Tapahtui se, että hullusta haaveesta alkoi tulla totta. Nimittäin, oma mökki alkoi muuttua hullusta ajatuksesta mökkiesitteiksi ja siitä edelleen tontin raivaukseksi, laiturin & puuceen suunnitteluksi ja toteuttamiseksi.

Tästä se alkaa...

Keväästä asti mielessäni pyörinyt ajatus Tuiskun tuunausblogista konkretisoituu tässä ja nyt. Otan siis varovaisia ensiaskelia bloggaamisen outoon maailmaan. Ette välttämättä saa minusta ja blogiteksteistäni jokapäiväistä tai edes joka viikkoista kiusaa, mutta innolla jaan tuunaukset ja ideat, kun jotain innostun tekemään.