Tällä kertaa ompelukone surisi tilaustyötä - pikkuveljen naamiaisasua. Teemana naamiaissa on muinainen Kreikka. Ensimmäisenähän teemasta tuli mieleen valkoinen lakanakangas ja toogat yms. En kuitenkaan halunnut tarjota vastaukseksi naamiaispuvun ompelupyyntöön "osta 2 metriä lakanaa ja 3 hakaneulaa" -vastausta.
Päädyimme kunnolla ommeltuun pitkään paitaan, johon herra painoi itse opastuksen avulla mustalla kangasvärillä kuviot. Sabloona oli leikattu kirurginveitsellä kopiokalvoon. Asua täydennettiin vielä alumiinilangasta väännellyllä ja vähän vasaroidulla "korulla" sekä päähän tarkoitetulla hopeanvärisellä lehtiseppeleellä. Seppele syntyi 0,5l tölkistä leikkamalla. Kauniit lehtiruodit tulivat näkyviin hopeiselle puolelle, kun kuulakärkikynällä reilusti painaen piirsi tölkin painetulle puolelle. Lopuksi lehdet niitattiin nitojalla seppeleen muotoon.
Norjan jäämeren rannasta löytämäni ajopuun palanen on kuin luotu pieneksi naulakoksi. Koukuiksi oli pakko valita takorautaa olevat mustat koukut. Kokeilin kyllä muitakin koukkuvaihtoehtoja, mutta ei miellyttänyt silmää, ei sitten millään. Naulakko jää odottamaan paikkaansa tulevan mökkisaunan pukuhuoneessa.
Tämä Nanson kangas oli helmikuun palalöytöjä Triteksin myymälästä. Paidan kaava on Ottobre 5/2007 -lehden trikootunika, jonka hihamallin olinkin jo pihistänyt aiemmin ompelemaani paitaan . Arvoin taas kerran kaavoja piirrellessä, että otanko 36 vai 38 koon. Olen tehnyt usein niin, että hartioihin otan 38 koon viivasta ja muualle 36 koon mukaan. Paidasta tuli tällä säädöllä juuri sopivan istuva. Veikkaan kylläkin, että 36 koko olisi sekin ehkä riittänyt. Helpompi aina vain kaventaa kuin harmitella, jos onkin liian pieni.
Vuoden vaihteen Intian reissulta ostamani silkkihuivi sopii värimaailmaltaan uskomattoman hyvin paitaan. Voisi melkein luulla, että olisi ihan ennalta suunniteltu juttu.
Tampereella sijaitseva Triteksin myymälä on todellinen aarreaitta. Sieltä löytyy Nanson yksivärisiä ja kuviollisia kankaita paloina ja osaa kuoseista myös metritavarana.
Kaapissa onkin seisonut jo lähes vuoden päivät pino erilaisia trikookankaita. Osasta olenkin jo jotain ommellut, mutta useampi kangas on odottanut sitä viikonloppua, kun olisi enemmän aikaa. Minulle tuli nyt helmikuussa ihan rehellisiä paineita tehdä jotain näistä vanhemmista kankaista, koska yllätys yllätys menin ja ostin lisää, kun työmatka vei Tampereelle.
Olen ehdoton trikoopaitojen ja -tunikoiden ystävä, joten ompeluksen malliksi valikoitui Ottobre-lehden 2/2009 Wind-tunika kaava. Etu- ja takakappaleen mallit olivat kivat, mutta hihat vaikuttivat liian kapeilta ja vaihdoinkin ne Ottobre 5/2007 trikootunikan väljempiin hihoihin. Myös liian leveä venepääntie aiheutti päänvaivaa ja jouduin tekemään siihen lisäkaistale ja sitomisnauha ratkaisun ihan omasta päästä. Pääntie kylläkin vaati 3 ompelu- ja purkukertaa ennen kuin asettui. Lopputulokseen olen kuitenkin oikein tyytyväinen.
