Ei hiekan murustakaan hukkaan

Kun kyseessä on saari, jossa ei nyt satu olemaan omaa hiekkakuoppaa, on hiekkasäkit aika arvokasta tavaraa. Talvella mönkijällä saareen ajetut hiekkasäkit otettiin nyt käyttöön, kun mökin pohjan tasoittamistyöt alkoivat. Ulkopuolelta ei ole vielä mahdollista oikein tasoitella, koska tellingit seisovat paikoillaan kattotöitä varten. Perhanan kesähelteet sotkevat palahuovan laittamista. On se aikoihin eletty, kun lomalainen valittaa liiasta kuumuudesta :)

Kovasti toivoisin, että hiekka jotenkin riittäisi tasoittamiseen sekä vielä routaeristeidenkin päälle. Ei nimittäin ihan heti innostaisi alkaa raijamaan lisää hiekkaa veneellä ja kantamaan sitä säkeissä saaren ylämäkeä. Tuossa ylämäessä on jo aika monta käsiparia venynyt senttejä lisäpituutta.

Piipunhattu

Tässä rakenteluprojektin edetessä on kyllä tullut opittua yksi jos toinenkin asia. Enpä ole aiemmin kiinnittänyt huomiota tiilipiippuihin niin tarkasti, että olisin tajunnut, ettei pelkkä muurattu piippuosa riitä, vaan päähän tarvitaan vielä valettu osa eli piipunhattu. 

Piippu on nyt valmis koko komeudessaan. Kyllä sitä muutama tiili menikin, että 5,6 metrin korkeus saavutettiin.

Väriä pintaan

Oli tullut aika tehdä yksi isoimmista päätöksistä mökin suhteen - nimittäin minkä värinen siitä tulee :)
Päädyin pitkän pohdinnan jälkeen Valtti Colorin kettu -sävyyn. Halusin sävyksi jotain mikä maastoutuu hyvin luontoon, on hiukan oranssin vivahteinen, läpikuultava eikä liian tumma. Pirullisen vaikeaa ainetta oli vain saada levittymään tasaisesti ilman valumia tai muita jatkoskohtia. Kolme seinustaa sai jo uuden sävyn. Hankalin seinusta eli terassiosuus odottaa vielä sutimista. Taidan vetäistä joskus vielä toisen kerroksen. Jos saisi vähän tasattua pahimpia tuherteluita.

Muuraamista ja tellinkejä

Muuraaminen jatkui seuraavaksi katon puolella. Itse ehdin jo pohtimaan, että miten ihmeessä noin jyrkällä katolla pystyy tekemään tuollaista tarkkaa puuhaa. 

Onneksi on isä mukana tiimissä. On mikä tahansa paikka ollut rakentelussa kyseessä, niin isä on taikonut paikkaan tellingit. Vähän patikkaa, lautoja, nauloja ja ruuveja, niin työmiehet ja -naiset ovat keikkuneet hetken päästä hommissa katolla tai seinustoilla.

Piippu nousee

Yllätys yllätys. Kesäloma alkoi mökkirakentelu tunnelmissa. Kierrätystiilistä muurattava piippu jatkoi nousuaan jo aiemmin muuratun palomuurin kainaloon. Tikkaan askelia tuli juostua aikas monta kertaa tiilet kainalossa. Samalla piti pitää silmällä karvakuonoa, ettei se osunut putoavien tiilienpätkien alle. 

Ei muuten katolla liikkuminen tuntunut enää ollenkaan pahalta. Nyt uskalsin luottaa siihen, että tossujen pohja pitää laudoituksella myös ilman köysiä. Kylläkin siinä vaiheessa, kun kattoon piti tehdä reikä piippua varten, turvauduin valjaisiin ja köyteen. Enpä olisi käsisirkkelin kanssa oikein muuten uskaltanut katolla alkaa riehumaan reikää lautoihin.

Kylmähermoista menoa katolla

Parin viime viikonlopun aikana olen kyllä ollut maailman onnellisin mökinrakentaja. Minulla on mahtavan kylmähermoisia ystäviä, joilla ei ole mitään ongelmia korkeiden paikkojen kanssa.
Viikko sitten sade keskeytti kattovasojen laiton, mutta ehdimme kuitenkin päästä jutun juonesta kiinni. Tämän viikonloppun upeassa kelissä loput kattovasat pääsivät paikoilleen, raakaponttilaudoitus hakattiin urakalla katolle ja ensimmäiset räystäslaudat kuroteltiin kohdilleen.

Minulle mökin katon 33 asteen kaltevuus ja reilun 6 metrin korkeus meinasi olla liikaa. Ilman köyttä ja valjaita menoni tyssäsi räystäälle, kun itsesuojeluvaisto sanoi täyden stopin, kädet tärisivät ja jalat löivät loukkua. Valjaiden ja köyden jatkona sain sentään aikaiseksi jotain hyödyllistä kädet ja jalat vapisten. Mutta olisi kyllä katto jäänyt laittamatta, jos minun varassa olisi homma ollut.

Oli upea fiilis lopetella viikonlopun urakka ja katsella rannalta päin jo täysin mökinnäköistä rakennusta. Hetken tovin saa vielä uurastaa ennen kuin terassin upeista näköaloista pääsee nauttimaan.

Kierrätystiili palomuuri

Siinä se nyt on! Upea palomuuri vanhoista mummolan tiilistä tuvan ja saunan sekä pukuhuoneen välissä. Lopputulos on vielä hienompi kuin osasin kuvitellakaan. Onneksi ei viime kesänä loppunut usko kesken tiilien putsaamisen. Kiitos hienosta lopputuloksesta kuuluu täysin muurarille ja apulaiselle!