Mysliin sattumia

En ole hetkeäkään katunut, että tuli laitettua viime vuoden syksynä rahaa kiinni Stockli Dörrex (hyötykasvi)kuivuriin. Tilasin uskaliaasti muistaakseen Saksasta jostain nettikaupasta. Vakiona tulevilla kolmella tasolla ei olisi pärjännyt. Onneksi tuli ostettua 2 lisätasoa samantien. Suomesta en löytänyt mieleistä, kun halusin laitteen, jossa on myös lämpötilan säätö ja riittävät tehot. Eri tuotteet kuten esim. marjat ja sienet on hyvä hurauttaa kuivaksi vähän eri lämpötiloissa. Niissä markettien viidenkympin laitteissa saa puhallettua vain yhdellä lämmöllä ja tehotkin ovat aika onnetonta luokkaa.

Tänä vuonna pääsin kokeilemaan myös metsävadelmien kuivaamista. Viime syksynä jäi harmittamaan, kun laite oli vasta tulossa postissa. Ihan hyviä kuivatusta vadelmasta tuli, vähän kivisiksi kuivatessa menevät. Mustikka ja mansikka toimivat ehdottomasti paremmin. Kokemuksen rintaäänellä; karpaloita ei muuten kannata lähteä kotikonstein kokonaisina kuivaamaan.

Kuivatut marjat tulee hyödynnettyä syksyn ja talven aikana itse tehdyn myslin seassa. Omenasatoa odotellessa kuivaukseen...

Itse tehty mysli:
-reilusti erilaisia hiutaleita mitä kaapista löytyy. Isot on parempia kuin pikaversiot.
-kauraleseitä
-auringonkukan siemeniä
-pähkinöitä
-kuivattuja mustikoita/omenoita/mansikoita/vadelmia
 Kaikki vain kulhossa sekaisin sopivassa suhteessa ja purkkiin säilöön.

Myslin teon alkuaikoina paahdoin hiutaleita uunissa pellillä, mutta olen jättänyt sen vaiheen pois muutaman epäonnisen kerran jälkeen, jolloin hiutaleet tulivat vähän turhan tummalla paahdolla ulos.

Luonnon aarteet talteen

Syksy on oikeaa aarteiden aikaa. Pajupuskassa möyriessäni mietin vain, kuinkahan hyvin punkit ja muut ötökät niissä kanssa viihtyvät. Pajut tuli kuitenkin kerättyä talteen. Niputin kauniisti  pituuden mukaan, niin on helpompi sitten lähteä työstämään ja laitoin parvekkeen nurkkaan kuivumaan ja sitkistymään. Keväälle uutta vitsaa väännettäväksi.

Viime keväänä punoinkin edellisen vuoden aarteet amppelien muotoon. Olen tykästynyt tuohon hyvin yksinkertaiseen ja helppoon malliin. Amppeli tuli ihan tarpeeseen, koska parvekkeelta alkoi lattiapinta-ala olemaan vähissä kasvatusten kanssa. Tuota juuttinarun punomista täytyy seuraavissa versiossa vähän vielä kehitellä.

Saari hiljenee hetkeksi

Mökin rakennusprojekti hiljenee syksyn viettoon. Ennen talven tuloa täytyy pelastusliivit vielä pukea muutamaan kertaan ja käydä tekemässä raivaustyöt loppuun. Ei lopu tekeminen kesken.

Tiilenpäitä lukemassa

Kesäloman aktiviteetteihin kuului myös muutamien tuhansien tiilien lajittelu. Vanhan puretun mummolan piipun ja leivinuunin tiilet tulevat saamaan uuden elämän mökin tiilihormissa ja muureissa. Suurinosa tiilistä oli todella hyvässä kunnossa ottaen huomioon, että ne ovat kaiketi peräisin jostain 1800-1900 -luvun vaihteesta. Lajittelu suoritettiin virallisen valvojan tarkkojen silmien alla. Tuli melkein mieleen lottoarvonnan virallinen valvoja.

Jostain luin kommentteja, että entisaikaan rappaukset rapisivat, mutta tiilet kestivät, kun nykyään rappaukset taas kyllä pysyisivät, mutta tiilet tulevat piipuista alas. Luotto on kyllä kova näihin vanhoihin tiiliin. Jos ne ovat tähänkin asti pysyneet hyvinä, niin varmasti pysyvät vielä monta vuosikymmentä. Enpä muuten tiennyt, että Arabia on valmistanut tiiliäkin.

 

Raivausta ja rakentelua saaressa

Kynänpyörittäjän lihaskunto joutui kyllä kesäloman aikana aikamoiselle koetukselle, kun saaren tontilta raivattiin puita. Kesäloma menikin aikalailla kokonaan lihaskuntoa (ja jumeja) hankkiessa. Osaavan isän avustuksella maasta kangettiin ihan miesvoimin osa puista kantoineen ja isompine juurineen. Tämä tulee helpottamaan huomattavasti tulevia kaivuu-urakoita. Tarttis varmaan tulevia lapiotalkoita varten alkaa hankkimaan lihaskuntoa kuntosalilla.

Luulen, että raivauksessa tehdyillä puilla mökki ja sauna tulevat lämpiämään aika moneen kertaan.  Vastaavankokoisia pinoja ilmestyi metsän siimekseen kolme. Kun vaan joku vielä halkoisi nuo puut...

Lautataapelit myös hiukan hupenivat, kun lautaa päätyi omatekemään laituriin ja puuceehen. Tuli siinä naulaamisen ja maalailun sivussa opeteltua käyttämään myös mm. sähköhöylää, pistosahaa ja pöytäsahaa. Kaikki sormetkin vielä säilyivät tallella ja oveen ilmestyi ihan tunnistettavan muotoinen reikä. Puuhuussin sisäpuoli on taivaansininen. Olen kuullut väitteen, että sinisessä vessassa ei kärpäset viihtyisi niin hyvin. Liekö sitten totta...? Se varmaan selviää ensi kesänä.

Huussi sijaitsee komealla näköalapaikalla pienen nyppylä päällä. 

Mitä tapahtuikaan viime kesänä?

Tapahtui se, että hullusta haaveesta alkoi tulla totta. Nimittäin, oma mökki alkoi muuttua hullusta ajatuksesta mökkiesitteiksi ja siitä edelleen tontin raivaukseksi, laiturin & puuceen suunnitteluksi ja toteuttamiseksi.

Tästä se alkaa...

Keväästä asti mielessäni pyörinyt ajatus Tuiskun tuunausblogista konkretisoituu tässä ja nyt. Otan siis varovaisia ensiaskelia bloggaamisen outoon maailmaan. Ette välttämättä saa minusta ja blogiteksteistäni jokapäiväistä tai edes joka viikkoista kiusaa, mutta innolla jaan tuunaukset ja ideat, kun jotain innostun tekemään.