Jokanaisen betonimylly

Tulipa hankittua IKH:n konehallista kauniin keltainen valovirta betonimylly. Niin se väri oli tietysti se tärkein asia ;) Sen verran paljon betonia täytyy anturoihin ja perustuksiin laitella, että mukavampi on, kun kone veivaa betonin.

Mylly oli näppärästi pahvilaatikossa osissa ja laatikko mahtui ilman ongelmia farmariautoon. Kokoamisohjeet eivät kyllä saa minulta yhtään kaunista sanaa. Kuvat olivat postimerkin kokoisia mustavalkoisia suttuisia kuvia ja ruuvi- ja mutteripusseja oli 13 erilaista. Kiintoavaimiakin tarvitsi ison läjän erikokoisia, koosta 10-18. Siinä sitten tuli arvottua 2,5 tuntia ennen kuin vekotin oli kasassa. Ja jännitys tiivistyi vihreää nappia painaessa - ja lähti sentään päälle. Käyttökokemuksista sitten myöhemmin.

EDIT 4.6
Hyvin vekotin toimi. Ei minkäänlaista moitteen sanaa. Koko ilmoitettua tilavuutta ei toki sovi mennä täyttämään.

Kuokkimiset tehty - day 7

Viikon se otti, että maasta saatiin kaivettua pois juuret ja kivet. Aikaa meni paljon enemmän kuin olin voinut mitenkään kuvitellä. Mutta nyt se on tehty. Seuraavaksi alkaa oikeasti perustusten tekeminen eli monttujen kaivaminen anturoita ja pilareita varten. 

Viimeisenä hommana muutamaan isompaan kiveen piti saada reiät, jotta ne saatiin laitettua pienempiin osiin poissiirtämistä varten. Sai aika kovasti pitää kiinni, ettei kone vienyt ja nainen vikissyt.

Juuria ja kiviä - day 5

Olen ehtinyt jo monta kertaa kiroamaan tontilla kasvaneet isot haavat. Tämän urakan jälkeen haluan nähdä seuraavat haapapuut takamuksen alla lauteina!

Perustustyöt olisivat aivan erilaisella mallilla, jos kyseiset puut olisivat olleen kuusia. Yhdellä haavalla voi olla niin käsittämätön määrä sitä juurta. Juuria on tullut kaivettua lapiolla, kangettua rautakangella, vedettyä käsin, sahattua moottorisahalla, hakattua kirveellä, kiskottu ketjuilla - ja silti loppua ei vielä näy. Ja ne kannot vasta viheliäisiä ovatkin.

5 päivän saldo puun juurta tontilta kottikärryllä kärrättynä

Jääkausi on myös antanut oman kiviaines osuutensa tälle tontille. Iskee lapionsa miltei minne vain, on vastassa pienempi tai sitten massiivisempi kivi. Muutama suurempi kivi odottelee vielä etanadynamiitin vaikutusta. Toivottavasti menisivät kauniisti halki.

Sisua juurten kanssa - day 2

Kunnioitukseni aikanaan "suo, kuokka ja Jussi" -hengessä metsästä oman torppansa ja peltonsa raivanneita kohtaan on noussut tänä viikonloppuna uskomattoman paljon. En ole aiemmin voinut käsittääkään, kuinka paljon puulla voikaan olla juuria. PALJON! Käytettävissä kun ei ole kaivinkonetta, vaatii urakka paljon hartiavoimia ja sisua. Teemaan liittyen fiilistelin muuten vanhalla Sisu-pastilli mainoksella.

Seuraava viikko meneekin pitkälti möyriessä juurien, kivien ja mullan seassa, ennen kuin voin edes toivoa, että pääsemme laittamaan perustuksia paikalleen. Mutta uskoa riittää - kyllä tuohon vielä mökille paikka tulee :)